MUSTARASTAS

Laulun mistä laulelisin
Tarinani kaikki kerran
Kertaalleensa kerrottuina
Suvisäähän säilöttyinä

Tuuli tuima tuiverteli
Kirjastoni käytävillä
Avattuina ammottivat
Kirjat, kannet kastuneina

Sivut, lauseet tyhjät siellä
Kaluttuina kertomukset 
Otsikoista muste murtui
Syksysateen suortuville

Kausi kylmä, pian on talvi
Viimeinen tuo mustarastas
Sulki suunsa, laulu loppui
Keltanokka vaitonainen

Nuutui nuotti nukkuvaksi
Sulosointu surman suussa
Hiljaisuuden hiipiessä
Valon voiman vanhetessa

Minä miksi laulelisin
Kuuntelijat kaikkosivat
Kuura kynti kylmän kylvön
Lehdet leijui lammikoihin

Syvän syksyn syövereissä
Hiljenee tuo metsälintu
Kaikkoaa nyt kaikki kaunis
Suvi hallan helmaan hiipui