KUTSU

Pikkulintu lauloi, kertoi
Sun muuttavan, 
kaiken taakse jättävän, 
hyvästelevän

Viihtyvän sun luulin, täällä
kai hyvinkin, naurun taakse 
Piiloon jäi, suru sisäinen 

kukkulalle, kalliolle 
Läpi metsikön tiheän 
Autiosta kaivoksesta
Ei kukaan osaa etsiä
Syvemmälle korpimaahan
Ohi Sumuisen vuoren
Tiedät paikan niin salaisen
Jota muut ei osaa hakea

Kertonut et koskaan, 
äänet tän kaupungin 
Tunki öisin tajuntaan 
sekä uniisi 

Kuulitko sä joskus yössä
Kuiskauksen, luonnon kutsun 
Kaukaisen, metsän hiljaisen

kukkulalle, kalliolle 
Läpi metsikön tiheän 
Autiosta kaivoksesta
Ei kukaan osaa etsiä
Syvemmälle korpimaahan
Ohi Sumuisen vuoren
Tiedät paikan niin salaisen
Jota muut ei osaa hakea

Metsä soittaa sävelmiä
Linnun laulu täyttää korvat

Tuuli kuiskaa latvustoissa
Kuljet minne tahdot mennä

Eikä enää naapureita
Eikä ruuhkaa, valtateitä